http://millamaria.vuodatus.net/blog/3118961/savu-koira-jonka-tappoi-koiranruoka/
Meillä teollista koiranruokaa syödään harvoin. Teen itse 10 litran kattilaan puuropohjan tattarista ja ohrasta ja pakastan sen. Puuron joukkoon sekoitan suunnitellusti raakaa lihaa ja soseutettuja kasviksia, jotka ovat pakasetettuja (pakastettuja sen vuoksi, että koiran ruuansulatuselimistö pystyy pilkkomaan sen). Kerran viikossa tarjoilen raakaa lohta ja pienen annoksen päältä paistettua maksaa (raaka maksa ei uppoa) ja sunnuntaiaamuisin saavat löysäksi keitettyjä munia. Lisänä koirat saavat luita tai vaihtoehtoisesti liha-luuseosta sekä rasvaista palalihaa. Nutrolin ravintoöljyä loraus päälle ja avot, se on siinä (Nutrolinin kasvattajakerholla on hyviä tarjouksia, joten Dakarai-kasvattien omistajat, olkaapa yhteyksissä, mikäli kiinnostaa). Mutta tuon linkin tarina vahvistaa haluani tietää mitä omalle lautaselleni ja koirieni ruokakuppiin laitetaan. Koirien ruuat hankin Kennelrehun autolta ja Murren Murkinasta.
Meidän mummukoirasella, 11-vuotta täyttäneellä Barbilla, alkoi jokus kesän jälkeen karvat ohenemaan kyljistä. Barbi on ollut kilpirauhaslääkityksellä noin kaksi vuotta. Lueskelin Dr Jean Doddsin kirjaa The Canine Thyroid Epidemic ihan vain oppiakseni koirien kilpirauhasongelmista lisää ja sen moninaisista vaikutuksista koiraan, niin kyllä siellä ruokinta tukihoitona vilahti. Lääkitystä ei voi lopettaa, joten oli mietittävä ruokintaa.
Viime kesän jälkeen siirsin kaikki basenjit kotiruualle, ja lisänä ovat saaneet tuota yllä mainittua Nutrolin öljyä. Barbin karvapeite on parantunut, niin, että kyljissä on jo kunnon karva, ja kaikkien karva kiiltää ja tuntuu käteen ihanalle. Nappuloita toki on pahan päivän varalle. Kotiruualla olevat koirat eivät muuten pöhöty niin helposti kuin nappularuualla ollessaan.
Tuollainen linkin tapaus on tietysti ääreest surullista ja myös ääripää, eikä kaikki ruokamerkit ole yhtä heikon valvonnan alla. Osanottoni rakkaansa menettäneelle... Jatkossa uskallan syöttää satunnaisesti nappulaa, esim. reissussa, mutta valitsen edelleenkin tarkoin mitä ruoka on. Ruuan valinnassa pitäisi päästä haistamaan ja näkemään nappula ensin. Syksyllä ostin eräästä nettikaupasta säkin erästä koiran ruokaa, ja se ei ollut tuoksultaan ja väriltään ihan sitä mitä odotin. Noh, eipä ollut vertailukohtaa, joten syötin säkillisen pois. Ostin uuden samanmerkkisen lähimmästä lemmikkikaupasta, ja ruoka oli aivan eri näköistä ja tuoksuista. Silloin kyllä vähän kirpasi, että menin sitten kasvavalle koiralle tunkemaan vanhaa ruokaa. Ensimmäinen säkki oli siis seissyt toimittajan varastossa piiiiiitkääääännnnn. Tuon jälkeen, ei uutta nappulasäkkiä taloomme ole kannettu, paitsi Elsalle pentusapuskaa. Olin ehtinyt jo funtsimaan millä ja miten taas pentujen kiinteän ruokinnan aloittaa, mutta nyt vahvistui sekin tunne, että se ei tule olemaan nappulaa, ainakaan heti. Ehkä sitten myöhemmin...?
